Suurin yksikkö sähköjärjestelmässä

Sähkövoimajärjestelmä on tasapainojärjestelmä,  jossa tuotannon on vastattava joka hetki kulutusta. Epätasapaino näkyy verkon taajuudessa siten, että kun tuotantoa on vähemmän kuin kulutusta sähköverkon taajuus laskee. Vastaavasti kun tuotantoa on enemmän kuin kulutusta sähköverkon taajuus nousee.  

Siirtoverkon suunnittelun yhtenä lähtökohtana huomioidaan voimalaitosten tekninen suorituskyky ja mahdollinen vikaantuminen. Käytäntö on osoittanut, että voimalaitokset toimivat niin luotettavasti että yksittäiseen vikaan varautuminen joka hetki riittää turvaamaan voimajärjestelmän vakaan käytön. Kun voimalaitoksen yksikkökoko eli suurin mahdollinen vikaantuva tuotantolaitos kasvaa (nk. mitoittava vika), tarvitaan vastaavasti enemmän tuotantoreservejä korvaamaan äkillisesti vian seurauksena poistunut sähköntuotanto. Esimerkiksi Fingridin Forssan kaasuturbiinit on rakennettu täydentämään tällaisessa tilanteessa puuttuvaa sähkötehoa.

Sähköverkon tehtävänä on siirtää sähkö voimalaitoksilta kulutuskohteisiin. Sähköntuotannon lisääntyessä myös siirtoverkkoa tulee vahvistaa sekä itse laitoksen verkkoon liittämiseksi että tarvittaessa siirtoreitin muissakin pullonkauloissa tuotannosta kulutukseen. Fingrid on vahvistanut kantaverkkoa vastaanottamaan Olkiluoto 3:n tuottama sähköteho mm. investoimalla Olkiluodon lähialueiden sähköasemiin ja uusiin voimajohtoihin, parantamalla kantaverkon jännitetukea sekä lisäämällä nopean häiriöreservin määrää. 

Ydinvoimalaitokset Olkiluodossa muodostavat suuren tuotantokeskittymän, jonka verkkoliitynnän häiriökestoisuutta on pyritty parantamaan hajauttamalla kunkin yksikön liityntä erillisiin kytkinlaitoksiin. Näistä verkkokytkinlaitoksista on kustakin edelleen yhteys kahdella johdolla etäämmälle kantaverkkoon.

 

Suurin yksikkö pohjoismaisessa sähköjärjestelmässä

Suurin_yksikkö_sähköjärjestelmässsä_v2.jpg