Taantuneille niittyjen perhos- ja kasvilajeille uusia asuinsijoja: Voimajohtoaukeat korvaavat kadonneita perinneniittyjä

Maataloudessa tapahtuneet suuret muutokset vähensivät perinnebiotooppien eli kulttuurivaikutteisten, pääosin niitto- ja laiduntalouden muovaamien luontotyyppien määrää rajusti 1900-luvulla. Niityt, lehdesniityt, hakamaat, metsälaitumet, nummet ja kaskimetsät ovat merkittäviä uhanalaisten lajien elinympäristöjä. Arvokkaita perinnebiotooppeja arvioidaan olevan Suomessa jäljellä enää noin 20 000 hehtaaria.

Voimajohtojen alla sijaitsevat johtoaukeat tarjoavat merkittävän korvaavan elinympäristön monille taantuneille niittyjen kasvi- ja eläinlajeille, koska johtoaukeiden pinta-ala on suuri (>50 000 ha) ja niitä pidetään avoimina säännöllisillä raivauksilla. Hoitotapana säännöllinen raivaus muistuttaa jossain määrin niittyjen perinteistä hoitoa, niittoa ja laidunnusta.

Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksessa johtoaukeiden merkitystä tutkittiin Uudellamaalla kartoittamalla kasvien ja perhosten esiintymistä suurella määrällä elinympäristöltään erilaisia johtoaukeita. Tutkittavat alueet valittiin siten, että ne edustivat monipuolisesti erilaisia niittylajien esiintymiselle suotuisia tilanteita: kasvupaikaltaan kuiva- ja tuorepohjaisia, kapeita ja leveitä, pellon reunaan rajoittuvia ja metsän keskellä sijaitsevia sekä raivauksesta kuluneen ajan suhteen erilaisia johtoaukeita.

Tutkituilla johtoaukeilla esiintyi kymmeniä tyypillisesti tuoreiden ja kuivien niittyjen kasvi- ja perhoslajeja. Joukossa oli taantuneita niittykasveja kuten purtojuuri, ketoneilikka, ketonoidanlukko ja kissankäpälä sekä perhoslajeja kuten ketokultasiipi, rinnehopeatäplä ja niittyvihersiipi. Muutamalla johtoaukealla kasvoi myös valtakunnallisesti uhanalaisia niittykasveja, mm. hirvenkello ja horkkakatkero. Johtoaukeiden kasvi- ja perhoslajiston koostumus erosi kuitenkin selvästi arvokkaiden perinneniittyjen lajistosta, koska johtoaukeilla on runsaasti niityiltä tavallisesti puuttuvia metsälajeja. Niittylajien määrä oli johtoaukeilla alhaisempi kuin niityillä. Niittyperhosten osalta johtoaukeiden keskimääräiset lajimäärät olivat yllättävän lähellä runsaslajisten niittyjen keskiarvoja.

Tutkijoiden mukaan johtoaukeiden merkitystä niittyjen lajistolle voidaan lisätä nopeuttamalla raivauskiertoa ja korjaamalla raivausjäte pois. Tehostettu hoito kannattaa kohdentaa niittylajien kannalta potentiaalisesti parhaimmille - kuiville ja tuoreille, etelään suuntautuville voimajohtoaukeille.

Aloitteen voimajohtoaukeiden lajiston tutkimisesta teki Fingrid Oyj. Tutkimusaihe sopi hyvin Suomen ympäristökeskuksessa alkuvuonna 2000 käynnistyneen, Suomen Akatemian koordinoimaan Biodiversiteetin tutkimusohjelmaan (FIBRE) sisältyneen perinnebiotooppitutkimushankkeen ("Perinnebiotooppien lajiston säilyttäminen") yhteyteen. Tutkimustulosten pohjalta on Helsingin yliopistossa valmistunut kaksi biologian alan opinnäytetyötä (Aitolehti 2001, Manninen 2002).

Tutkimuksen rahoitti Fingrid Oyj yhdessä Energia-alan Keskusliitto Finergyn kanssa.

Julkaisu on nähtävissä Internetissä: http://www.ymparisto.fi/julkaisut

Lisätietoja:
Mikko Kuussaari, Suomen ympäristökeskus, (09) 40300 248, 040 5256 249
Ari Levula, Fingrid Oyj, 030 395 5505, 0400 648 522

Suomen ympäristö 638: Voimajohtoaukeiden merkitys niittyjen kasveille ja perhosille. Mikko Kuussaari, Terhi Ryttäri, Risto Heikkinen, Paula Manninen, Milja Aitolehti, Juha Pöyry, Juha Pykälä ja Jussi Ikävalko, Helsinki 2003.