;
16.4.2004 00.00
Lehdistötiedotteet

Voimajohtoaukeat tarjoavat suotuisan pesimäympäristön mm. kangaskiurulle ja pikkulepinkäiselle

"Johtoaukeat tarjoavat suotuisan pesimäympäristön monille matalaa pensaikkoa ja puoliavoimia maita suosiville lintulajeille" toteaa filosofian lisensiaatti, ornitologi Pertti Koskimies tutkimusraportissaan "Voimajohtoaukeiden pesimälinnusto Etelä-Suomessa".

Koskimies tutki johtoaukeilla pesivää linnustoa Etelä-Suomessa vuosina 2002–2003. Tutkimusalueiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 370 hehtaaria. Tutkimukseen valitut alueet edustavat eri levyisiä ja ympäristötyypiltään vaihtelevia näytteitä Etelä-Suomelle tyypillisistä johtoaukeista. Tutkimuksen kartoituslaskenta-alueet sijaitsivat Siuntiossa, Porvoossa–Pernajassa, Miehikkälässä–Haminassa, Luumäellä ja Kokemäellä. Suomen päävoimansiirtoverkosta eli kantaverkosta vastaavan Fingrid Oyj:n aloitteesta tehdyn tutkimuksen tavoitteena oli selvittää

  • mitä lintulajeja eteläsuomalaisilla johtoaukeilla pesii ja miten runsaslukuisina
  • mikä on voimajohtoaukeiden merkitys uhanalaisten, muiden suojeluarvoltaan merkittävien ja harvinaisten lajien elinympäristöinä
  • miten johtoaukeiden raivaus vaikuttaa lajistoon ja linnuston runsauteen
  • miten raivausta voitaisiin kehittää, jotta erityisesti suojeltavien pesimälintulajien kannat eivät siitä vaarannu.

Tutkimusalueilla pesi kaikkiaan 53 eri lintulajia, joista valtaosa on yleisiä metsien ja pensaikkojen lintuja. Tärkeäksi pesimäympäristöksi johtoaukeat osoittautuivat pikkulepinkäiselle, kangaskiurulle, herne-, pensas- ja lehtokertulle, punarinnalle ja keltasirkulle. Edellä lueteltujen lintujen pesimätiheys on tutkimuksen mukaan johtoaukeilla huomattavasti suurempi kuin muissa suomalaisissa elinympäristöissä keskimäärin. Johtoaukeiden suojeluarvoltaan arvokkaimmat lajit ovat pikkulepinkäinen ja kangaskiuru, jotka kuuluvat Euroopan unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittuihin erityistä suojelua vaativiin lajeihin. "Merkittävä osa niiden kokonaiskannasta pesii johtoaukeilla", Koskimies toteaa.

Johtoaukeiden puusto ja pensaikko raivataan noin 5–7 vuoden välein. Raivausväliä on paikoin nopeutettu aiemmista tutkimuksista saatujen tulosten perusteella (mm. Suomen Ympäristökeskus: Voimajohtoaukeiden merkitys niittyjen kasveille ja perhosille, Helsinki 2003), koska johtoaukeat ovat tärkeitä korvaavia elinympäristöjä niittyjen vähenemisestä kärsineille lajeille. Nyt tehdyn tutkimuksen mukaan monet lintulajit katoavat raivauksen jälkeisenä vuonna puuntaimien ja pensaiden puuttumisen vuoksi, mutta linnusto elpyy nopeasti uusien taimien myötä. Pertti Koskimiehen mukaan vastaraivatuilla avoimilla mailla käy toisaalta ruokailemassa sellaisia lajeja, jotka eivät kelpuuta ympäristökseen raivauskierron loppuvaiheen tiheitä pensaikkoja. Johtoaukeat tarjoavat siten raivauskierron kuluessa sopivan elinympäristön kymmenille lintulajeille.

Fingridin voimajohtojen kunnossapitopäällikkö Ari Levula kertoo nyt valmistuneen tutkimuksen tulosten vahvistavan käsitystä nopeutetun raivauskierron tarkoituksenmukaisuudesta luonnonsuojelullisessa mielessä. "Raivausohjeistuksemme mukaisesti säästämme jo nyt mm. katajat, jotka ovat pikkulepinkäiselle tärkeitä pesä- ja tähystyspaikkoja. Etelä-Suomessa on johtoaukeille perustettu erityishoidossa olevia perhosniittyjä, joissa kokeilemme, voiko raivausjätteitä kasaamalla tarjota pikkulepinkäiselle houkuttelevia ja turvallisia pesäpaikkoja." Levulan mukaan johtoaukeiden pesimälinnusto huomioidaan myös raivausmenetelmissä ja aikataulutuksessa. Merkittäviksi pesimäalueiksi tiedetyt katajikot raivataan käsin ja koneraivausta vältetään alkukesästä.

Lisätietoja:
Pertti Koskimies 040 721 6764
Ari Levula 030 395 5505, 0400 648 522