Sähkö- ja magneettikentät

Sähkö siirretään voimalaitokselta kuluttajalle ensin suurjännitteisten voimajohtojen (Suomessa 400, 220 ja 110 kV), sitten keskijännitteisten avojohtojen ja kaapelien (50, 20 ja 10 kV) ja lopuksi pienjännitejohtojen avulla. Voimajohdot aiheuttavat ympäristöönsä sähkö- ja magneettikentän.

Euroopan Unionin Neuvosto julkaisi 12.7.1999 suosituksen väestön sähkö- ja magneettikentille altistumisen rajoittamisesta. Suosituksen tavoitteena on suojella kansalaisten terveyttä kenttien välittömiltä terveysvaikutuksilta. Sitä sovelletaan erityisesti kohteisiin, joissa oleskellaan merkittäviä aikoja. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) 1.5.2003 antama asetus perustuu tähän suositukseen. Suositusarvot merkittävän ajan magneettikenttä- ja sähkökenttäaltistumiselle ovat 100 µT (mikroteslaa) ja 5 kV/m. Ei-merkittävän ajan (mm. marjastus, metsästys, maanviljely) altistukselle Stm:n suositusarvot ovat magneettikentälle 500 µT ja sähkökentälle 15 kV/m. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut oppaan Yleisön altistuminen pientaajuisille sähkö- ja magneettikentille Suomessa 2003 (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita ISSN 1236-116X;2003:12), johon on koottu tietopaketti sähkönsiirto- ja jakelujärjestelmän sähkö- ja magneettikentistä.

Voimajohdot suunnitellaan ja rakennetaan siten että Euroopan Unionin neuvoston suosituksen ja Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaisia arvoja ei ylitä.

Mahdolliset terveysvaikutukset

Eräissä - pääasiassa epidemiologisissa - tutkimuksissa on käsitelty myös magneettikenttien ja terveysnäkökohtien, kuten esim. syöpäsairauksien välistä mahdollista yhteyttä. Tampereen teknillinen yliopisto on laatinut esitteen voimajohtojen sähkö- ja magneettikentistä ja niiden mahdollisista terveysvaikutuksista.

Lisätietoja aiheesta löytyy myös Maailman Terveysjärjestön verkkosivuilla.